Taide on aina kuulunut kaikille

Taide on perinteisesti ollut yksi demokraattisimmista ammateista riippumatta siitä, harjoitetaanko ammattia missä maailman kolkassa tahansa. Taiteilijuus ei katso sukutaustaa tai omaisuutta, vaan käytännössä kuka tahansa voi ryhtyä taiteilijaksi, mikäli kokee taiteen itselleen parhaimmaksi tavaksi ilmaista itseään. Suomessa tilanne on ollut erityisen hyvä, sillä valtiollisissa taidekouluissa opiskelu on täysin ilmaista ja valinta perustuu valintakokeisiin, joissa jokainen hakija on samalla viivalla.

Suomeen on kuulunut vahvasti myös niin kutsuttu ITE-taide, joka on lyhenne termistä itse tehty elämä. ITE-taide on ollut ulkopuolisten taiteilijoiden luomaa taidetta, jotka ovat usein olleet täysin virallisen taidekoulutuksen, galleriamaailman ja apurahajärjestelmän ulkopuolella. ITE-taiteilijat ovat tunnetusti itseoppineita, mutta samalla heille taide on elämäntapa, eivätkä he välttämättä edes pyri ammattitaiteilijoiksi, vaan ajatuksena on sanoutua myös irti taidemaailman vanhakantaisista käytännöistä. ITE-taide on aina ollut hyvin löyhä liike, ja sitä on pidetty eräänlaisena nykykansantaiteena. Samalla sen voima on perustunut luovuuteen, kekseliäisyyteen ja omaperäisyyteen. ITE-taide on loistava esimerkki siitä, kuinka taide kuuluu kaikille. Sen tekemisen ei tarvitse vaatia valtavia pääomia tai koulutusta, vaan kuka tahansa voi alkaa tekemään taidetta omista lähtökohdista.

Taide ei syrji ketään

Taidemaailma on perinteisesti ollut hyvin vapaamielinen, mikä johtuu taiteilijoista itsestään. He ymmärtävät, että jokaisen elämäntarina on ainutlaatuinen, jonka lisäksi taiteilijat pyrkivät omalla taiteellaan ymmärtämään ihmistä, jonka takia taidemaailma on ollut usein portti ja pelastus sellaisille ihmisille, jotka eivät olisi muuten löytäneet omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Taidemaailma on myös tarjonnut työtä sellaisille ihmisille, jotka eivät olisi pystyneet tekemään välttämättä mitään muunlaista työtä.

Yksi vähemmän mainostettu taiteilijaryhmä on erilaiset vammaisryhmät, joille taide on ammatti tai harrastus siinä missä vammattomillekin ihmisille.

Vammaisten taidetta ei silti aina arvosteta

Vammaisten taiteella on Suomessa pitkät perinteet. Esimeriksi Sotainvalidien Veljesliitolla on ollut lukuisia hankkeita, missä sodissa haavoittuneiden ja vammautuneiden tekemää taidetta on kaupattu kansalaisille, jotta liiton jäsenten tilannetta pystyttiin parantamaan.

Erityisen suosittua taidetta Suomessa on ollut myös nk. “taide ilman käsiä”, jolla viitataan taiteilijoihin, jotka maalaavat suulla tai jalalla. Kyseessä on usein liikuntavammaiset ihmiset, joiden kädet eivät syystä tai toisesta mahdollista maalausta. Suulla ja jalalla maalaavien taiteilijoiden teoksiin on pystynyt törmäämään erityisesti postikorteissa, joiden tuotto on mennyt vuosikymmenten ajan näille taiteilijoille.

On kiistatonta, että vammaiset pystyvät tuottamaan yhtä arvokasta taidetta kuin muu väestö, mutta kehitysvammaisten mukaan vammaisia ihmisiä ei siltikään nähdä tasavertaisina taiteen ja/tai kulttuurin tuottajina, mikä näkyy siinä, ettei näille ryhmille tarjota samanlaisia mahdollisuuksia taiteen kehityksen ja oppimisen saralla. Usein ei ymmärretä, että vaikkei kaikista kehitysvammaisista ihmisistä ole taiteilijoksi, rikastuttavat lahjakkaat vammaiset taiteilijat kulttuuriamme erityisellä tavalla. Vammaisten kohdalla taide on myös oivallinen ilmaisukeino, sillä joidenkin vammaisten voi olla haastavaa ilmaista itseään esimerkiksi verbaalisesti.

Vammaisten taidetta näkee myös festivaaleilla

Kehitysvammaisten taiteen saatavuus on myös hieman heikompi kuin muilla taiteilijoilla. Onneksi vammaisten taidetta on mahdollisuus ostaa esimerkiksi erilaisilta musiikki- ja taidefestivaaleilta. Tälläisia festivaaleja ovat esimerkiksi DiDa – Disability Day Art & Action, Integroidun Tanssin ja Teatterin Päivät, Joensuun Parafest, X Dance Festival Kynnys Kino ja Cross Over -Festivaali. Tämän lisäksi joiltakin suurilta kaupallisilta musiikkifestivaaleilta pystyy vuodesta riippuen ostamaan vammaisten tekemää taidetta. Festivaalit ovat ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä laajamittaisesti vammaisten taidetta ja ne voivat nostaa esille myös sellaisten tekijöiden taideteoksia, joita ei olisi muuten mahdollista nähdä missään muualla. Festivaalien lisäksi Helsingissä sijaitsee Pertti Kurikan Nimipäivien perustama Pertin Valinta, joka mainostaa itseään Outsider-taiteen galleriana ja sekotavarakauppana. Paikasta on mahdollista ostaa monenlaista vammaisten tekemää taidetta.

Vammaisten taidetta itselle?

Vammaisten taidetta ei pitäisi hankkia itselleen pelkästään siitä syystä, että se on vammaisten tekemää, vaan myös siksi, että se miellyttää omaa silmää. Vammaisten taide ei ole välttämättä yhtään halvempaa tai kalliimpaa kuin “normaalien” ihmisten tekemä taide, mutta jokaisen on hyvä muistaa, että hyvä taide maksaa aina. Vammaisen tekemä taideteos voi paitsi virkistää ja rikastuttaa omaa elämää, voi se olla myös oivallinen sijoitus.

Kaikilla ei ole kuitenkaan likvidejä varoja taiteen hankkimiseen. Toisaalta hyvää taidetta tulee harvoin myyntiin, jolloin mahdollisuus itseään miellyttävän teoksen hankkimiseen voi olla ainiaaksi menetetty tilaisuus. Tällaisessa tilanteessa taiteen ystävän kannattaa harkita ostamista myös velaksi. Tämä on erityisen suosittua suurten taidekeräilijöiden joukossa, mutta käytännössä kuka tahansa voi ostaa lainalla taidetta.

Nykyään Suomessa saa vakuudetonta lainaa varsin helpolla, etenkin jos luottotiedot ovat kunnossa. Vakuudettoman lainan yläraja on tällä hetkellä 60 000 euroa. Taiteen ystävän kannattaa kilpailuttaa netissä lainavertailun avulla pankkeja ja rahoituslaitoksia keskenään, jolloin hänellä on mahdollisuus saada itselleen lainaa mahdollisimman edullisesti. Ostamalla taidetta ihminen tukee myös sivistysyhteiskuntaa ja Suomen kansallista kulttuuria. Taiteen ostaminen on myös vastalause materialismille ja maapalloa tuhoavalle kerskakulttuurille.